Eilinen, siivouksen suunniteltu päiväni, saikin aivan toisenlaisen sisällön.
Toisella paikkakunnalla asuva Esikoiseni tuli pitkästä aikaa vierailulle. Istuimme parituntisen keittiön pöydän ääressä, kahvikupit nenän alla, ja pohdimme "syvällisiä".
Mikä siihen on syynä, että elämä on hetkittäin niin tavattoman vaikeaa? Oikeastaan kehenkään ei voi luottaa ja suuri osa ihmisistä on jotakin aivan muuta, kuin mitä "kertovat" olevansa. Miksi emme voi/uskalla olla avoimia?
Onko tämä "oravanpyörässä juokseminen" saanut aikaan sen, että pelkäämme näyttää todellisen minämme: tunteemme, toiveemme, haaveemme, kiintymyksemme, pahan olomme sekä myös hetkittäisen "raadollisuutemme".
Ylläpidämme jonkinlaista "roolia tai kulisseja" suurimman osan ajasta. Kaiken pitää olla OK. Työn on oltava mielekästä, lasten kilttejä ja lahjakkaita, puolison rakastava ja ystävien ihania. Entäs kun näin ei ole, onko meissä silloin jokin vialla?
Tulimme siihen tulokseen, että EI OLE, olemme inhimillisiä ihmisiä! Koko se tunneskaala, sekä ajatuksemme ja osin myös ratkaisumme joita päivittäin läpikäymme, ovat sallittuja ja tarpeellisia jotta säilytämme ihmisyytemme.
Nämä, sekä monta muuta asiaa "puhuimme puhki" ja sovimme, että ainakin omalta osaltamme pyrimme säilyttämään aitoutemme ja rehellisyytemme, niin itseämme kuin muitakin kohtaan.
Jos Sinulla herää ajatuksia tai mielipiteitä kirjoitukseni tiimoilta, niin laita ihmeessä kommenttia, olisin kiitollinen vastineestasi!
RAUHAISAA VIIKONVAIHDETTA TOIVOTTELEE Aana.
10 kommenttia:
Voi, noita samoja pohdintoja on täälläkin pohdittu...tällä hetkellä meillä kaikilla menee hyvin, mutta kyllä niitä murheitakin on ollut.
Olen oikea tunteella elävä ihminen joten kyllä välillä on käynyt raskaaksikin. Olen miettinyt onesti, että miksi minun pitää kantaa, koko maailman huolet.... noin kuvaannollisesti..:))
Irmastiina: Kiitos ajatuksistasi.
Tämä aihapiiri lienee ns."pohjaton kaivo", mutta yritetään pysyä pinnalla.
Aana.
Onnea blogisi aloitukselle toivon sen tuovan sinulle paljon hyvää tuottavia ystäviä ja että nautit olla mukana täällä kanssamme.
Aihe on hyvä josta kirjoitat, siitä voisikin puhua ummet ja lammet,
nuorempana toisten ihmisten ns.ilkeät sanat saattoivat pahoittaa mieleni, mutta nykyisin tullessani tähän ikään en ota enää niitä niinkään vakavasti, tai itse olen sen ajatellut näin..
nautin jokaisesta päivästäni, aamulla herätessäni, kiitän saadessani sen aloittaa..ja mitä se tuokin tullessaan.
Rauhaisaa viikonvaihdetta.
Mielenkiintoinen aihe, josta varmasti riittäisi puhuttavaa meillä jokaisella paljon:) Olen huomannnut saman kuin Sirkkakin, että vanhemmiten alkaa ottaa toisten sanomisia rennommin. Mutta silti koen, että tahallaan ei kellään ole toista oikeutta loukata, väärinkäsityksille ei aina voi mitään ... Ehkä ihmiset pelkäävät näyttää särkyväisyytensä koska pelätään että heikkoutta käytetään sitten hyväksi... Mutta juuri heikkoudessa on meidän ihmisyytemme voimamme. Samoin tavallinen ja inhimillisen erehtyväinen arki on elämän peruspilareita, joista pitää osata ottaa itsellen ne ihanat, pienet ilot yhdssä rakkaittensa kanssa.
Mutta nyt tovotan sinulle kaunista ja rentouttavaa viikonloppua!<3
SIRKKA: KIITOS KAUNIISTA JA LOHDULLISISTA SANOISTASI.
TÄMÄNPÄIVÄISEKSI ILONAIHEEKSI VOIN LUKEA SEN, ETTÄ OLET LIITTYNYT LUKIJAKSENI, KIITOS.
Aana.
MARGE:IHANAA VIIKONLOPPUA MYÖS SINULLE JA KIITOS KUN KÄVIT!
Aana.
Tulin vastavierailulle, kiitos jättämästäsi kommentista blogiini.
Olette mielestäni päätyneet aivat oikeaan johtopäätökseen: kukaan ei ole, eikä pidäkään olla, täydellinen. Itse jouduin oppimaan tämän vaikeimman kautta, mutta raskaudestaan huolimatta oppi on ollut hyvä. Toinen asia, jonka olen sisäistänyt on se, ettei tunteitaan koskaan pidä epäillä tai kyseenalaistaa. Tunteet ovat aina oikeita ja sallittuja - luvattoman puolelle voi mennä vasta jos teot ovat kyseenalaisia.
SAMMA: KIITOS IHANISTA SANOISTASI!!!!
OIKEIN AURINKOISA JA LEPPOISAA PÄIVÄÄ.
ENKELEITÄ ELÄMÄÄSI!
Aana.
Aana, heitäpä osoitetiedot pepimummu@gmail.com -ruusukuvioiset on tulossa :D
Tuota juttuasi lukiessa tuli mieleeni se, että Elämään kuuluu myös ne tummat raidat! Itse olen omassa elämässäni sen todennut niin monasti. Kuitenkin nekin kääntyvät voimavaraksi...jos sitkeästi yrittää...jos ympärillä on se rakastava Ystävä/perhe/edes joku, joka oikeasti välittää, mitä sinulle oikeasti kuuluu!
Mielenkiintoinen pohdiskelu!
Kiitokset siitä
tuksu
Lähetä kommentti