Lukijat

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kesän viimeiset.


Kauan sitten edesmennyt mummuni tapasi aina sanoa, että matot pitää pestä ennen syyskuun alkua.
Syytä en koskaan tullut kysyneeksi, mutta tämäkin neuvo lienee niitä "vanhan kansan" neuvoja, joille poikkeuksetta löytyy joku järjellinen syy/selitys.

Eilen heräsin jo kukonlaulun aikaan. Aurinko kurkisteli aamu-usvan lomasta ja kevyt tuulonen puhalteli, siis otollinen sää lähteä mattorantaan pesemään viimeiset. Kaupunkiasunnon matot pesin jo aikapäiviä sitten, mutta mökin kolme mattoa odottivat vielä juuriharjaa sekä mäntysuopaa. Eivät ne varsinaisesti niin kovin likaisia olleet, mutta onpahan sitten mukavanpi aloittaa keväällä uusi mökkikausi, kun on puhtaat matot laittaa lattialle.

Mattolaituri on vallan ihanalla paikalla, aivan kaupunkimme sydämessä. Kyllä siellä kelpaa juuriharjaa heiluttaa, virtaavan veden äärellä ja puhdasta tulee ihan huomaamatta.

Olen jo nuoresta saakka "rakastanut" mattopyykkiä ja nautin rannassa käymisestä edelleen, rikkinäinen selkäni vain asettaa omat haasteensa. Jos se ryökäle ei välillä sanoisi sopimustaan irti, niin kuuraisin varmasti koko suvun matot, niin hauskaa se mielestäni on.

Eilinen päivä olikin loistava valinta, koska tänä-aamuna taivaan hanat olivatkin auenneet ja vettä on tullut kaatamalla. Koko taivaankansi on paksun pilviverhon peittämä ja säätiedot lupaavat samanlaista säätä koko loppuviikoksi.

Mummun antamat ohjeet siis tältä osin toteutuivat ja viimeisetkin matot sain puhtaaksi, ennen kuin kuukausi vaihtui:)

Oikein rauhaisaa elokuun viimeistä päivää kaikille ja nautiskellaan nyt tästä harmaudesta.

Lämpimin ajatuksin. Aana.

torstai 25. elokuuta 2011

Torstaitunnelmia.


Millä sävelellä
laulaa voisit nyt,
haavoittunut lintu,
lentoon väsynyt?

Joskus kauan sitten
laulu solisi
niin kuin rinnassasi
ilo olisi.

Siitä on jo kauan,
kovin kauan niin.
Yhä muistan laulun,
joka katkaistiin.
                               - A-M Kaskinen - 

Lämpimin ajatuksin  Aana.

maanantai 22. elokuuta 2011

Syksyn tuntua, myös sydämessä.


Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä ei saata välttyä ajatukselta, että kesä alkaa olla ohi ja väistämättä edessä on syksy.
En ole varsinaisesti mikään syys-ihminen, mutta onhan totta, että tässäkin vuodenajassa on puolensa.
Ei mikään vedä vertoja sille, kun koleana iltana käpertyy lämpimän huovan sisään, sytyttelee huoneiston täyteen lepattavia kynttilöitä ja nautiskelee kupposen vahvaa, kuumaa kahvia.

Hiljaksiin luontokin alkaa rauhoittua, kukkien kasvu hidastua ja lehdet kellastua. Keski-kesän hektinen ahertaminen, sekä jatkuva liikkeellä olo saa väistyä ja puutarha voi, ainakin minun osaltani, asettua odottamaan ansaitsemaansa lepoa ja hidasta kuihtumistaan.

Tämä kesä on ollut henkisesti minulle erittäin raskas ja voimavaroja vaativa.
Kenties juuri  siksi syksyn tulo tuntuukin jotenkin niin lohdulliselta ja rauhoittavalta.
Saan taas, puhtaalla omallatunnolla, aloittaa talvisemmat käsityöt ja paeta rakkaiden runokirjojeni syvyyksiin, saamaan lohtua ja keräämään voimia, sekä unohtamaan pahan mieleni.

Jokapäiväinen mökkeily on tältä kesältä ohi ja me, kaksi vanhaa varista, olemme muuttaneet takaisin kaupunkiin. Viikonloppuja toki jatkossakin aiomme paratiisissamme viettää, jos säät vain ovat suosiolliset, eikä työnteko rajoita suunnitelmiamme.

Kotoiset touhuilutkin maistuvat taas ihan toisella tavalla, kun näihin rutiineihin on tullut muutaman kuukauden paussi. Mökki-elämä on kuitenkin melko erilaista, joten paluu "sivistyksen" keskelle ei tunnu ollenkaan pahalta, päinvastoin.
On mukava taas pukea mekko ja korkkarit, kun lähden ihmisten ilmoille. Grokseissa tai verrareissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun niitä on koko kesän vedellyt mökillä, on ihana saada jotain "tosi tyttömäistä" tilalle. Meikkipussi on  pölyttynyt käytön puutteesta, mutta enköhän  taas jatkossa aamuisin "piirtele silmät" päähäni ja punaa huuleni:)

Edessä on vielä muutama vapaa, mutta viikonloppu onkin sitten kokonaan töitä.
Huomenissa ajattelin piipahtaa torilla astereita hakemassa, kun kelistäkin luvattiin ihan mukavaa. Juon kahvit kaikessa rauhassa, katselen ohikulkevia ihmisiä ja nautiskelen itsekseni.
Nauttikaa tekin!

Terveisin Aana.