Arpajaiset Aanan Ajatuksissa!

Olen nyt "seikkaillut" reilut kahdeksan kuukautta täällä blogimaailmassa.

Alkuperäinen syyni tänne tulemiseen on jo mielestäni jonkun aikaa ollut minulta hukassa, mutta nyt aion tehdä jonkinmoisen korjausliikkeen ja sen kunniaksi päätin järjestää 

ARPAJAISET: 7.11-26.11.2011

Voiton valitsin, "vähän jokaiselle jotakin" periaatteella;

sinkkinen istutus/suoja-astia,

3kpl mehiläisvaha-tuoksukynttilöitä,

piskuinen kangas-sydän, sekä

itse neulomani villasukat.

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1 arpa, kun kommentoit tätä postausta (anonyymi, muistathan laittaa nimen)

3 arpaa, kun kommentoit ja olet/kirjaudut julkiseksi lukijaksi

4 arpaa, kun kommentoit, olet lukija ja linkität arvonnan omaan blogiisi

Muistathan merkitä, kuinka monella arvalla olet mukana!

Kommenteistanne lukisin mielelläni, minkälainen postaus teitä eniten kiinnostaa.

Onko se ns. kuvagalleria, vaiko asioita, joskus kipeitäkin, pohtiva ja elämänmenoon kantaaottava.

 

Olen todella kiitollinen jokaisesta mielipiteestä, jonka jätätte luettavakseni:)

ONNEA ARVONTAAN!

Aana.

Arpajaiset tulossa!!!

 

 

Iltaa blogilaiset.

 

Olen suunnitellut ihkaensimmäisten blogi-arpajaisten järjestämistä.

Nyt vain tuntuu olevan edessä päättämisen vaikeus.

Valitsisinko palkinnoksi jotain sisustukseen liittyvää, vai olisiko se jokin neuletyö.

Nyt pyydänkin teiltä, kommenttien muodossa, apua pulmaani!!!!

Laittakaahan viestiä, kummanlaisen palkinnon haluaisitte mieluummin voittaa:)

Kiitos, jo näin etukäteen, neuvoistanne.

 

Leppoisaa torstai-illan jatkoa toivottelee Aana.

Maanantain ajatuksia.

Jospa....

kykenisimme

näkemään sen

suuren suunnitelman

ja lopputuloksen

kokonaisuudessaan,

joka ohjaa elämäämme,

emme milloinkaan

ihmettelisi tapahtumia,

joita elämässämme tapahtuu,

kysyisi: Miksi?

                                                 (Marleena Ansio)

Iloista maanantaita toivottelee Aana.

Suloisia muistoja.

Tunnustan omaavani aimo annoksen "hamsterin luonnetta".

Jostain kumman syystä, laatikoihini on vuosien saatossa kertynyt jos jonkinlaista, monen mielestä ihan tarpeetonta, lahjaksi saatua tavaraa.

Joukosta löytyy mm. vuosia, vuosia vanhoja onnittelu-, joulu- ja muita muistamis-kortteja.

Tänään tein oikein kunnon inventaarion ja kävin läpi kaikki rasiat ja kuoret.

Pienet tiu`ut alkoivat soida sisälläni ja taisin siinä muutaman kyyneleenkin tirauttaa, kun kätköistäni löytyi pari Prinsessan äitienpäivä-tervehdystä.

Ensimmäinen on luultavasti sieltä jostain -90-luvun alusta, äitienpäivä-runo, tytön ihan itse sepittämä.

Äidille!

Sinivuokot kannan sulle,

koska rakkauttas annat mulle.

En mitään muuta kaipaa,

kuin oman äidin turvaa.

Kun rakkautesi muistan,

pahat ajatukset mielestäin suistan.

Enkelit sua varjelkoon,

rukouksissaan muistakoon

ja suloisesti siunatkoon.

Toinen äitienpäivä-muistaminen on muutamaa vuotta myöhemmin saatu kuori.

Päällä lukee: Mutsi! ja sisällä 4 lipuketta, joissa kussakin eri teksti:

Tällä lahjakortilla

mun mutsi saa siivota

mun kämpän läpikotaisin.

Tällä lahjakortilla

mun mutsi saa vapaasti puhua

(nimi) 5 minuutin ajan, ja mun on PAKKO kuunnella!

Tällä lahjakortilla

mun mutsi saa vaientaa

mut täysin 5 minuutin ajaksi.

Tällä lahjakortilla

mun mutsi saa vapaasti puhua

(pojan nimi) 5 minuutin ajan

ja mun on PAKKO kuunnella!

Ensimmäisen takana sanotaan:

Ei palautuspakkoa,

saa käyttää useamman kerran!!!!

Muissa ohje:

Palautettava mulle käytön jälkeen!

Niin ne ajat ja ajatukset muuttuvat, mutta molemmat lahjat ovat mielestäni aivan yhtä hellyyttäviä:D

Oikein ihanaa melkeinaurinkoista päivää toivottelee Aana.

Tilaussukkia ja pullantuoksua:)

Aivan ensimmäiseksi tahdon lausua suuret kiitokset kaikille viime postaustani kommentoineille!!

Sain niin paljon positiivista palautetta, sekä kauniita sanoja, että olen aivan liikuttunut.

Päivät ja viikotkin tuntuvat kuluvan kuin siivillä, ei oikein tahdo perässä pysyä.

Viime kirjoitelmastanikin on vierähtänyt aivan rikollisen kauan aikaa.

Olen kyllä ahkerasti vieraillut blogeissanne, mutta liekö vika "linjoissa" vaiko koneessa, en ole päässyt läheskään kaikkiin jättämään kommenttiani, halustani huolimatta:)

Viimeiset pari viikoa olen kutonut, yllätys, yllätys, sukkia.

Tällä kertaa vuorossa on ollut ihanan mökkinaapurini tilaamia lastensukkia.

No, tehtävä on nyt sitten suoritettu, enää ei puutu kuin postitus.

Tänään sitten iski aivan voittamaton leipomishalu.

Ei muuta kuin taikinan tekoon ja pullanpyöritykseen.

Täytteeksi laitoin vanilia-greemiä ja aprikoosihilloa, nami nami....

Nyt lienee paikallaan keittää kupponen hyvää, vahvaa kahvia ja napata kaveriksi uunituore leivonnainen (saattaa mennä kaksikin).

Oikein leppoisaa keskiviikkopäivän jatkoa ja isot, pullatuoksuiset halit kaikille:)

Terveisin Aana.

Neuleita:)

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia viime postaustani kommentoineita.

Mieltäni lämmitti suunnattomasti kauniit ja lohdulliset sananne.

Olen jo aiemmin kertonut teille siitä, miten intohimoinen käsitöiden tekijä olen.

En kertakaikkiaan osaa istua jouten, vaan aina pitää olla jokin "väkerrys" menossa.

Alkanut syksy ja pikkuhiljaa lähestyvä Joulu on inspiroinut tekemään jo ensimmäisiä joululahjoja.

Lasten perheille on syntynyt muutama pari villasukkia ja kotitossuja.

Miniöille neuloin pipo-kaulaliina setit.

Novita:Kuura

Novita:Rose Mohair

Ystävät saavat kolmiohuiveja Rose Mohairista, lenkkilangasta, sekä ohuen ohuesta pellavalangasta neulottuna.

Tässä alkusoittoa.

Vielä on paljon tehtävää, mutta toisaalta, onhan Jouluun vielä melkoisesti aikaa:)

Haluan toivottaa kaikille täällä piipahtaneille, rauhaisaa viikonvaihdetta!

Aana.

Tylsäääää:(

 

Nyt on sitten taas meneillään se aika vuodesta, kun mikään ei jaksa kiinnostaa tai innostaa.

Aiemmassa postauksessani kerroin jo, että olen melankoliaan taipuvainen ihminen. Tänä vuonna tämä "tauti" vain iski yllättävän aikaisin ja tuntuu jatkuvan viikko toisensa perään. Lähes jokainen päivä tuntuu yhtä mitäänsanomattomalta ja ankealta.

Liekö osasyynä se, että sairastamani fibro on sateisten kelien vuoksi kiusannut oikein erityisesti.

 

Tuntuu, että elinpiirini on kutistunut todella pieneksi.

En oikein ole jaksanut pitää yhteyttä, sen paremmin läheisiini kuin ystäviinikään. No, tästä on tietysti seurauksena huono omatunto, joka taas osaltaan lisää kurjaa oloani.

Koti ja mökki , ovat ainoat paikat joissa tällä hetkellä haluaisin olla, yksin, kaikki muu tuntuu jotenkin niin ylivoimaiselta ja vastenmieliseltä.

 Tämä vuosi on ollut henkisesti minulle erittäin raskas.

Eteeni on tullut asioita, joita en yksinkertaisesti pysty hyväksymään, enkä käsittelemään.

Mieleni on vallannut ahdistus ja suunaton kapina elämän epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.

Päällimmäisenä on valtava voimattomuuden tunne, joka tuntuu nielevän lähes kaiken ilon ja luontaisen toimeliaisuuteni.

Tiedän, että kun aikaa kuluu ja löydän "oikeat työkalut", pääsen varmasti tästäkin yli, nyt vain ei tunnu siltä. Jonakin päivänä olen, uskoakseni, sinut näidenkin asioiden kanssa.

Tästä vuodatuksestani tuli nyt näköjään tällainen synkän oloinen, mutta uskokaa tai älkää, helpotti suunnattomasti kun sain tyhjentää ajatusmaailmaani:)

Rauhaisaa maanantaita.

Aana.