Vuodekatos.

Mukavaa tiistai-iltaa.

Tilasin jo keväällä Joteksilta vuodekatoksen ja siihen verhot.

Kerta toisensa perään, olen pyytänyt, anellut ja lopulta miltei rukoillut, että Mies laittaisi sen paikoilleen.

Niinkuin tästä vuodatuksesta jo varmaan arvaattekin, mitään ei ole tapahtunut.

Ongelmana on ollut se, että sänkymme pääty on kiviseinää vasten, joten isku-porakone on ainoa työkalu, jolla kiinnitys onnistuisi. Tämä kyseinen laite kuuluu kuitenki siihen kategoriaan, jota en todellakaan hallitse, enkä edes uskalla opetella.

Tänään kuitenkin mittani täyttyi ja päätin, että asian eteen on nyt, jos koskaan, tehtävä jotain.

Hetkenaikaa huonetta silmiteltyäni ja mittailtuani, keksin ratkaisun avaimet.

Käänsin koko sisustuksen ympäri, niin että sain sängyn taustaksi väliseinän, joka on kait jotain lastulevyä tai vastaavaa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja asennuspuuhiin.

Ruuvit upposivat kuin tyhjää vain, eikä kulunut kuin puolisen tuntia ja hups, katos verhoineen oli paikoillaan, eikä yhtään miestä tarvittu:)

Verhot olivatkin odotettua lyhyemmät, joten edessä on uusien hankkiminen, mutta nämä saavat nyt paikata siihen saakka kunnes löydän mieleiseni.

Minusta kokonaisuus näyttää kivalta ja olen, sorry nyt vaan, itseeni todella tyytyväinen ja ehkä vähän ylpeäkin:)

 Nyt minulla on vuodekatos ja ihan itse laitettu!

                                                   (Ingeborg Reich)

Nautitaan kesästä ja virkistävistä sadepäivistä.

Aana.