Lukijat

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Yksin, mutta en yksinäinen.

Suloista perjantaita!

Edellisestä postauksestani, onkin vierähtänyt jo melkoisesti aikaa.
Olen ollut, mukamas, niin kiireinen ja jotenkin tyhjä, etten vain ole saanut aikaiseksi tekstiä.
Teidän blogejanne olen kyllä tasaiseen tahtiin käynyt lueskelemassa ja välillä jopa kommentoinut, mutta omaa kirjoitusta ei ole syntynyt.

Tämän viikon olen viettänyt tiiviisti mökillä, lukuunottamatta eilistä pikavisiittiä kaupungissa.
Täällä maalla vaan on niin mukavaa!

Miehellä on tänään perinteinen, joka-kesäinen sauna-ilta, ihan oikea äijä-ilta, jossa puolisot eivät koskaan ole mukana. Ihan hyvä niin. En minä ainakaan jaksaisikaan kuunnella sitä töiden tekemistä ja pullistelua, jota kait suurin osa miessukukunnan edustajista jauhaa, kun on nautittu vähän muutakin kuin kansalaisluottamusta!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olin kutsunut muutaman, hyvän ystävättäreni illanviettoon, mutta yhteensattumien vuoksi niistä olisi tullut tynkäkisat, joten päätimme siirtää ne johonkin sopivampaan ajankohtaan. Näin ollen vietänkin tämän illan ja yön IHAN YKSIN:) (mies jää kaupunkiin yöksi).

Ei ollenkaan paha, päinvastoin. 
Parisuhteessa, vaikka se olisi kuinka hyvä ja toimiva, on tarpeen ottaa ja saada välillä ihan omaa aikaa.
Olen mielestäni suhteellisen sosiaalinen tyyppi, mutta jossain sisälläni elelee jokin pieni erakko, joka kaipaa ajoittain suunnattomasti yksinoloa ja omien ajatusten kanssa askartelua.

Tämä kesäkoti on siihen paras mahdollinen paikka.
Mies on päivät töissä, joten olen lähes kymmenen tuntia jokaisena arki-päivänä, kuin "Herran kukkarossa". Ei, älkää nyt vain ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään yhdessäoloa vastaan. Rakastan Miestä koko sydämestäni ja tarvitsen häntä, hengenheimolaista, ystävää ja ilopilleriä. Olen  kuitenkin sellainen, että omat hetket on saatava.

Silloin kun kukaan ei ole "häiritsemässä", lueskelen rauhassa runo-kirjojani, teen käsitöitä, haaveilen, suunnittelen, kuuntelen luontoa ja ennenkaikkea omaa sisikuntaani.
Nämä ovat niitä asioita, joista saan voimaa ja rauhaa elämääni.

Luonto on nyt kauneimmillaan.
Koivut ovat täudessä lehdessä, marjapensaat täynnä raakileita, suurin osa perennoista kukkii jo ja linnut konsertoivat aamu-yöstä alkaen. Aaahhh, miten suloista. 
Haluaisin nauttia tästä kaikesta ikuisuuden:)

Ostin tämän ihanuuden pari viikkoa takaperin Kangasalan Prismasta.
Voin taata, että tässä nukkuu todella makeat päiväunet, on kokeiltu useamman kerran.

Vilvoittava tuuli puhaltelee mukavasti ja pääskynen istuu tulla korkeuksissa, sähkölangalla, nauttien kait myöskin kesän suloisuudesta.

Kahvihammasta alkaa jo kolottaa, joten taidampa lähteä keittelemään sitä lempijuomaani:)

Toivotan teille kaikille, oikein ihanaa ja rauhaisaa viikonvaihdetta!

Lämpimin ajatuksin:Aana.

12 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Minustakin on mukavaa olla aina välillä ihan yksin.
Alkuviikolla olin ksin kotona, kun mies ja koisra lähtivät mökille.
Nyt minäkin olen täällä, nauttimassa lämmöstä..:))

Ihanaa yksinoloa sinulle!

Virpi kirjoitti...

Ihania kukkasia sinulla siellä maalla :) Ja varmasti sielu lepää kun saat siellä nautiskella! Ja ihan sama pieni 'erakko' asuu tämänkin mamman sisällä. Joskus on vain pakko olla yksinkin, vaikka ois kuinka sosiaalinen.

Ihania, aurinkoisia ja leppoisia päiviä sinulle <3

tuksu kirjoitti...

Oi että on paratiisi sinulla siellä!!! Ihania kukkia :) Nuo Kuolan Pionit kukki mun pihalla nyt eka kertaa. Ystäväni antoi siemenistä kasvattamia piskuisia taimia kolme kesää takaperin...NYT ne loistavat
Mukavia hellepäiviä Sinulle, Ystävä!
tuksu

Intianminttu kirjoitti...

Eikös se ole ihan luonnollista haluta välillä olla yksin, tehdä niitä itselle tärkeitä asioita, olivat ne sitten mitä hyvänsä? Kiva postaus sulla ja nättejä kuvia, tuli itsellekin olo, että näin työviikon päätteeksi voisi töräyttää kahvit ennen parvekeistutusten pariin lähtemistä. Mukavaa kesän jatkoa!

Sirkka kirjoitti...

Oi ystäväin sinulla siellä kauneuden keskellä on aikaa aikaa olla ja nauttia kaikesta aikaan saannoksistasi ja luonnosta tuulen hengäyksestä, mikä suuri nautinto helteen keskellä on syvällinen rauha..aikaa katsella nauttien hiljaisuudesta ja kauneudesta ympärilläsi, jota linnutkin säestää:)
Iloa iltaasi!

Aana kirjoitti...

Irmastiina, Virpi, Tuksu, Intianminttu ja Sirkka:

KIITOS, olitte taas piipahtaneet kylässä, vaikka harvakseltaan olenkin blogiani kirjoitellut:)
Tuntuu hyvältä aina, kun kävijä jättää itsestään merkin, vaikka lyhyenkin!

Leppoisaa lauantaita, nauttikaa lämmöstä ja auringosta!!!!!

MaMMeli kirjoitti...

Ihana postaus:)Jokainen varmasti kaipaa välillä omaa rauhaa, silloin kun se on oma valinta. Jos on pakko olla yksin on se varmasti ikävää....Mukavaa kesäkuun iltaa sinulle <3

Lovviisa kirjoitti...

Kylläpä mukavalta ja lepposalta kuulostaa päiväohjelmasi...Rennon näkönen riippukeinu :)

Aana kirjoitti...

MaMMeli:
Olen kanssasi samaa mieltä. Silloin kun yksin-olo on itse valittua, se on todella nautinnollista ja mukavaa.

Lovviisa:
Riippukeinuni on oikeasti tosi renuttava paikka.
Ilmavirta kun sitä hiljakseen heiluttelee, niin uni tulee ihan huomaamatta:)
"Maistuis varmaan sullekin!"

Kaisa Reetta kirjoitti...

Tuo on kyllä juuri sellainen paikka, joka on omiaan rauhoittumiseen, yksinoloonkin.. puuhailuun ja kesästä nautiskeluun.. Sinulla on ihana kesäkoti <3

Tuula kirjoitti...

Yksinolo on välillä ihan tarpeen, oli reilun viikon yksin kotona ja täytyy sanoa että nautin. Mukavaa oli kyllä kun Mies tuli kotiin, kai ikävä jo vähän tuli :D Hauskan ja lokoisan näköinen keinu. Kauniit maisemat Sinulla on mökillä, kyllä kelpaa mökkeillä ♥

maria kirjoitti...

Nyt vasta luin tän..joten kommentoin vähän jälkikäteen. Yksinolo on välillä tarpeen ja tekee niin hyvää! Mussa asinakin asuu pieni erakko jok tarvitsee omaa tilaa ja aikaa (: