Lukijat

lauantai 12. marraskuuta 2011

Isääni muistaen.


Minun isäni, sinua muistan.
Näen selkäsi leveän.
Kuulen laulut ja vihellyksen,
hellän huumorin keveän.
Minun isäni, sinulle laulan.
Sinä opetit laulamaan,
ja vieläkin vuosien jälkeen
siitä voimaa saan.

Minun isäni, katseesi lämpö
yhä tietäni valaisee
ja opettaa salaisuutta:
Pieni suurempaa tarvitsee.
Rakas isäni, minulle näytit
miten laulavat peipposet,
minne pääskynen rakentaa pesän,
ketun askelet.

Rakas isäni, sinulle laulan.
Ota sanani kätketyt.
Tahdon kaikista vuosista kiittää.
Toivon sinulle onnea nyt.
Sinä osoitat, että on täällä
syli suurempi kaikkia,
ja takana meren ja metsän
on Jumala.

                   - A-M Kaskinen -

Rauhaisaa viikonvaihdetta.
Aana.

7 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Kaunis runo ♥ Muistelen omaa Isääni usein ja lämmöllä ♥♥

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos kauniista A-M Kaskisen runosta.

Olen onnellinen, isäni on vielä luonani.☺

Hyvää lauantai-iltaa sinulle ystäväni.♥

seijastiina kirjoitti...

Aivan ihastuttava runo ja kauniit kuvitukset ♥
Olit käynyt blogissani, tulin vasta vierailulle, mutta kerron, että pidän omassani hiukan taukoa toistaiseksi.
Mukavaa viikkoa ja talven odotusta!

maria kirjoitti...

Kaunista! Oma suhteeni isääni on hieman hmm. hankala mutta ihan viime aikoina olemme lähentyneet ja puhuneet kipeitä asioita auki, kiitos siitä (:

Marge kirjoitti...

IHANA, IHANA runo!!♥

MaMMeli kirjoitti...

Voi niin kaunis ja koskettava runo <3

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis runo!Kunpa voisin yhtyä sen sanomaan...Tuollainen isä on varmaan harvalla ollut,mutta saa olla tosi onnellinen,kuka sellaisen isän on saanut.Hieman haikeat fiilikset.