Joutenoloa.

Hei kaikille lukijoilleni.

Taukoa on taas tullut pidettyä melkoinen tovi.

Jotenkin nämä päivät vain kuluvat niin vikkelään, ettei tahdo mukana pysyä.

Olen kyllä lueskellut blogejanne ja välillä jaksanut jopa kommentoida, mutta omaa tekstiä ei vain ole syntynyt, hyvistä yrityksistä huolimatta.

Edellisen postauksen jälkeen tein kahdeksan päivän työ-putken, jonka lisäksi ohjelmassa oli lastenhoitoa, sekä perusteellinen suursiivous kotona:)

Maanantaista asti olen ollut vapaalla, jota olen tietenkin viettänyt täällä omalla rakkaalla mökillämme.

Kelit ovat vaihdelleet helteestä ukonilmaan, sekä sen mukanaan tuomaan rankkasateeseen.

Alkuviikosta virkkasin tämän korin, lankojen säilyttämistä varten. Puhtia olisi riittänyt muihinkin virkkauksiin, mutta kude otti ja loppui:)

Tänä-aamuna kuljeskellessani pihalla, huomasin, että luonto on todella virkistynyt eilisen sateen jäljiltä. Uskaltaudui siirtämään iki-ihanat Pionini valeistutuksesta varsinaisille paikoilleen, vaikka edessä onkin helle-päivä, toivottavasti eivät ihan nuukahda!

 Mielestäni maailman paras aurinkotuoli.

 Miehen mukana kaupungista,sain muutaman postin tuoman  onnittelu-kortin. Niitä talteen laittaessani käteeni osui sattumalta muutaman vuoden takainen kortti, joka on jostain syystä kulkeutunut tänne mökille, liekö ollut kirjanmerkkinä.

Olen saanut sen rakkaalta ystävältäni Helmiltä, hänestä olen joskus aiemmin kertonut.

Pysähdyin lukemaan tekstiä ja mieleni valtasi suunnaton hyvänolon tunne, niinpä haluankin jakaa sen teidän kanssanne, kenties se puhuttelee jotakuta teistäkin.

Jalanjäljet hiekassa.

Eräs mies näki yöllä unen.

Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa.

Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään.

Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet:

omansa ja Jeesuksen.

Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse,

hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä.

Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet-

ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.

Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta:

"Herra silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani.

Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla.

En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten".

Herra vastasi: "Rakas lapseni, minä rakastan sinua,
enkä voisi koskaan jättää sinua.
Yhdet jalanjäljet tarkoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä,
minä kannoin sinua".

Tämän kauniin tekstin myötä tovotan
Oikein suloista ja lämmintä päivänjatkoa!

 Aana.