Tunnustan:)

Sain tunnustuksen Äite puuhailee-blogin Tuulalta.

Nyt sitten pitäisi kertoa itsestään 8 asiaa, apua:D

Ensiksikin, kiitokset Tuulalle tunnustuksesta.

1.  Olen melankoliaan taipuvainen luonne.

Elämääni vain kuuluu ajanjaksoja, jolloin mieleni valtaa selittämätön surun ja ikävän tunne.

Nytkin "poden" lähes joka-syksyistä alakuloa ja väsymystä, eikä mikään oikein jaksa innostaa tai kiinnostaa.

2.  Rakastan käsillä tekemistä.

Neulominen on mielipuuhaani, mutta haaveilen joskus vielä maalaavani ihania kukka-tauluja.

3.  Runous on lähellä sydäntäni.

Vaikka itse en tätä taiteen lajia koekaan hallitsevani, olen silti koko ikäni kirjoitellut runoja pöytälaatikkoon.

4.  Pidän "rimpsuista, röyhelöistä ja hörtselöistä". 

Sekä vaatetuksessa, että sisustuksessa suosin paljon pitsejä, sekä ilmavia ja "muhkeita" materiaaleja.

5.  Parfyymit ovat intohimoni.

Omistan "tuoksuja" tälläkin hetkellä melkoisen arsenaalin. Juuri nyt ovat IN; Lancòme: Trèsor (kestosuosikkini), Guess: by Marciano sekä Lancòme: Macnifique.

6.  Kengät ja laukut pysäyttävät aina!

Aiemmin ystävät ja suku kutsuivat minua "Imeldaksi", sen verran mittavat kokoelmani olivat. En toki ole koskaan omistanut erillistä kenkä-huonetta, niinkuin kuuluisampi kaimani Imelda Marcos:)

7.  Koruja ei voi koskaan omistaa liikaa, vai voiko?

Aiemmin olin vannoutunut kullan käyttäjä, mutta saatuani allergian siirryin hopeaan, jossa viihdyn nykyisin erinomaisesti. Ystäväni sanoo, että kun jään eläkkeelle voin päivieni ratoksi perustaa koruliikkeen, melko kattava tuotevalikoima on jo valmiiksi hankittu:)

8.  Olen ikuinen romantikko. 

Rakastan kauniita asioita ja esineitä. Kynttilän valoa, ihania tuoksuja, sekä pientä ylellisyyttä, niitä minä kaipaan ja tarvitsen pysyäkseni "hengissä".

Tässä tunnustus eteenpäin, seuraaville kahdeksalle, niinkuin ohjeet neuvoivat.

Mammankammari: Virpi

mummola chic: Maria

Korun aika: Kati

Sinisen oven takana: Sirkka

Susanne

Absolutely white: Cici

Hetkien kauneus: Marge

Mielen lumoa: Intianminttu

Leppoisaa syyspäivän jatkoa toivottelee Aana.

Sadepäivänä.

Kärsivällisyyttä!

Hiljaa kasvaa puu.

Latvaan aivan syyttä

kiire kantautuu.

Miksi täytyy olla

heti valmista?

Miksi sovinnolla

emme odota?

Monta päivää, yötä

vietän kuunnellen

kasvamisen työtä

vuosikymmenten.

 

-  A-M Kaskinen  -

-  Ingeborg Reich  -

Rauhaisaa iltaa toivottelee Aana.

Ohjelmanmuutos:)

Edellisen postauksen mökkisuunnitelmat menivätkin ihan uusiksi, kun luvattua/uhattua vesisadetta ja

koleutta ei tullutkaan.

Jo perjantai-iltana oli todella lämmin ja tyyni keli, niin että Miehen kanssa saunoimme ja istuimme ulkona lähes puoleenyöhön saakka.

Lauantai-aamukin valkeni sitten aurinkoisena ja lämpimänä.

Pihakeinussa, aamukahvia nautiskellessani, aloin heti kuumeisesti miettiä, mikä olisi "työ-listalla" päälimmäisenä ja kiireisimpänä asiana.

"Siitä se ajatus sitten lähti..."

 Edellisen omistajan laittama vuorenkilpi-penkki, jota olen alusta saakka lähes inhoten katsellut, saisi nyt luvan lähteä.

Ensiksi kaivoin jokaisen juurakon pois ja möyhensin mullan joukkoon kompostia. Aikaa hommassa kului useita tunteja, mutta olin lopputulokseen todella tyytyväinen.

Istutin muhevaan multaan rakastamiani syysleimuja, kirjavalehtisiä kuunliljoja, sekä paria muuta perennaa, joiden nimiä en nyt millään muista.

Penkki on alunperin rakennettu vanhoista kattotiilistä, enkä ruvennut sitä purkamaan, koska jotenkin se istuu niin hyvin pihan tunnelmaan.

 Kuvassa näkyy ikävästi vaaleanvihreä, muovinen reunanauha, mutta se oli kuitenkin pakko asentaa koska muuten multa olisi valunut rakosista penkin ulkopuolelle.

Tarkoitukseni on vielä vähän maisemoida reunaa niin, että muovi peittyisi ja eiköhän aikakin tee tehtävänsä. Toivon kasvien viihtyvän ja  rehevöityvän uudessa paikassaan.

 

Nelivuotias Heinä-poika oli kanssamme koko päivän ja piti papan reippaassa liikkeessä.

Edes päiväunia ei maltettu nukkua, vaan matoa piti asentaa koukkuun, oravia täytyi tarkkailla ja kysymyksiä sateli, taukoamatta.

Illansuussa iso- ja pikkumies vielä saunoivat yhdessä ja sitten poika olikin jo valmis lähtemään, isänsä kotiin hakemana, Nukku-Matin valtakuntaan:)

Kertakaikkisen hurmaava miehenalku!

Sunnuntai oli aivan edellisen päivän kaltainen, aurinkoinen.

 Mökin ja tien välistä olemme raivanneet pois melkoisen pöheikön ja Mies on kaatanut myös useita puita tonttia varjostamasta.

Tarkoitukseni on rakentaa paikalle ns. kivipuutarha, mutta se on näitä lähivuosien brojekteja ja vasta ihan suunnitteluasteella.

Siinä se viikonvaihde sitten kului, touhutessa.

Suklaat kyllä tuli syötyä, mutta sukankudinta en ottanut edes esille, odottakoon niitä sadepäiviä:D

Oikein mukavaa alkanutta viikoa kaikille!

Aana.

Mökille, mökille...

Koleaa ja sateista, on ilmatieteenlaitoksen sääennuste viikonvaihteeksi.

Huonosta keli-ennusteesta huolimatta, aiomme Miehen kanssa suunnata auton keulan mökille, hetimiten kun hän kotiutuu töistä.

Eilen, illansuussa Mies kävi jo laittamassa lämmöt päälle, että "huusholli" lämpiää ja petivaatteet muuttuvat nukkumakelpoisiksi.

Mitään muuta kuin saunomista ja löhöilyä ei ole suunnitelmissa, mutta katsotaan nyt innostuuko sitä tarttumaan vaikkapa haravan varteen, tarvetta alkaisi jo olla:)

 

Hyvät eväät ja maistuvat leivonnaiset kahvin kaveriksi, sekä suuri suklaalevy ja sukankudin, siinä tämänkertainen "matka-kassin" sisältö.

Oikein rauhaisaa ja leppoisaa viikonvaihdetta jokaiselle lukialleni:D

Aana.

Kesän viimeiset.

Kauan sitten edesmennyt mummuni tapasi aina sanoa, että matot pitää pestä ennen syyskuun alkua.

Syytä en koskaan tullut kysyneeksi, mutta tämäkin neuvo lienee niitä "vanhan kansan" neuvoja, joille poikkeuksetta löytyy joku järjellinen syy/selitys.

Eilen heräsin jo kukonlaulun aikaan. Aurinko kurkisteli aamu-usvan lomasta ja kevyt tuulonen puhalteli, siis otollinen sää lähteä mattorantaan pesemään viimeiset. Kaupunkiasunnon matot pesin jo aikapäiviä sitten, mutta mökin kolme mattoa odottivat vielä juuriharjaa sekä mäntysuopaa. Eivät ne varsinaisesti niin kovin likaisia olleet, mutta onpahan sitten mukavanpi aloittaa keväällä uusi mökkikausi, kun on puhtaat matot laittaa lattialle.

Mattolaituri on vallan ihanalla paikalla, aivan kaupunkimme sydämessä. Kyllä siellä kelpaa juuriharjaa heiluttaa, virtaavan veden äärellä ja puhdasta tulee ihan huomaamatta.

Olen jo nuoresta saakka "rakastanut" mattopyykkiä ja nautin rannassa käymisestä edelleen, rikkinäinen selkäni vain asettaa omat haasteensa. Jos se ryökäle ei välillä sanoisi sopimustaan irti, niin kuuraisin varmasti koko suvun matot, niin hauskaa se mielestäni on.

Eilinen päivä olikin loistava valinta, koska tänä-aamuna taivaan hanat olivatkin auenneet ja vettä on tullut kaatamalla. Koko taivaankansi on paksun pilviverhon peittämä ja säätiedot lupaavat samanlaista säätä koko loppuviikoksi.

Mummun antamat ohjeet siis tältä osin toteutuivat ja viimeisetkin matot sain puhtaaksi, ennen kuin kuukausi vaihtui:)

Oikein rauhaisaa elokuun viimeistä päivää kaikille ja nautiskellaan nyt tästä harmaudesta.

Lämpimin ajatuksin. Aana.

Torstaitunnelmia.

Millä sävelellä

laulaa voisit nyt,

haavoittunut lintu,

lentoon väsynyt?

Joskus kauan sitten

laulu solisi

niin kuin rinnassasi

ilo olisi.

Siitä on jo kauan,

kovin kauan niin.

Yhä muistan laulun,

joka katkaistiin.

                               - A-M Kaskinen - 

Lämpimin ajatuksin  Aana.

Syksyn tuntua, myös sydämessä.

Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä ei saata välttyä ajatukselta, että kesä alkaa olla ohi ja väistämättä edessä on syksy.

En ole varsinaisesti mikään syys-ihminen, mutta onhan totta, että tässäkin vuodenajassa on puolensa.

Ei mikään vedä vertoja sille, kun koleana iltana käpertyy lämpimän huovan sisään, sytyttelee huoneiston täyteen lepattavia kynttilöitä ja nautiskelee kupposen vahvaa, kuumaa kahvia.

Hiljaksiin luontokin alkaa rauhoittua, kukkien kasvu hidastua ja lehdet kellastua. Keski-kesän hektinen ahertaminen, sekä jatkuva liikkeellä olo saa väistyä ja puutarha voi, ainakin minun osaltani, asettua odottamaan ansaitsemaansa lepoa ja hidasta kuihtumistaan.

Tämä kesä on ollut henkisesti minulle erittäin raskas ja voimavaroja vaativa.

Kenties juuri  siksi syksyn tulo tuntuukin jotenkin niin lohdulliselta ja rauhoittavalta.

Saan taas, puhtaalla omallatunnolla, aloittaa talvisemmat käsityöt ja paeta rakkaiden runokirjojeni syvyyksiin, saamaan lohtua ja keräämään voimia, sekä unohtamaan pahan mieleni.

Jokapäiväinen mökkeily on tältä kesältä ohi ja me, kaksi vanhaa varista, olemme muuttaneet takaisin kaupunkiin. Viikonloppuja toki jatkossakin aiomme paratiisissamme viettää, jos säät vain ovat suosiolliset, eikä työnteko rajoita suunnitelmiamme.

Kotoiset touhuilutkin maistuvat taas ihan toisella tavalla, kun näihin rutiineihin on tullut muutaman kuukauden paussi. Mökki-elämä on kuitenkin melko erilaista, joten paluu "sivistyksen" keskelle ei tunnu ollenkaan pahalta, päinvastoin.

On mukava taas pukea mekko ja korkkarit, kun lähden ihmisten ilmoille. Grokseissa tai verrareissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun niitä on koko kesän vedellyt mökillä, on ihana saada jotain "tosi tyttömäistä" tilalle. Meikkipussi on  pölyttynyt käytön puutteesta, mutta enköhän  taas jatkossa aamuisin "piirtele silmät" päähäni ja punaa huuleni:)

Edessä on vielä muutama vapaa, mutta viikonloppu onkin sitten kokonaan töitä.

Huomenissa ajattelin piipahtaa torilla astereita hakemassa, kun kelistäkin luvattiin ihan mukavaa. Juon kahvit kaikessa rauhassa, katselen ohikulkevia ihmisiä ja nautiskelen itsekseni.

Nauttikaa tekin!

Terveisin Aana.