Tuulinen päivä.

Oikein aurinkoista päivää ystäväiset!

Palasin juuri parin tunnin kävelylenkiltä. Alkajaisiksi tyydytin valtavan kahvin-himoni, parilla isolla mukillisella, tuota minulle niin tuiki tarpeellista kofeiinijuomaa. 

Ajattelin jakaa ihastuttavan kuvasaaliini, jotta tekin, jotka syystä tai toisesta joudutte viettämään tämän päivän sisätiloissa, saisitte nauttia kanssani.

Tällä valokuvauksen saralla, olen kyllä vielä ihan noviisi, mutta ei välitetä siitä.

Kierrokseni aloitin kävelemällä pitkin kaupunkimme keskustassa sijaitsevan kanavan kaunista rantaa.

Kaikkialla luonto näyttää parhaat puolensa. Kukkaloisto, sekä ihastuttavan kirkkaat ja raikkaat värit, houkuttelevat pysähtymään ja ihastelemaan.

Paikoin Tuomikin vielä on täydessä kukassa, ihanan herkkiä.

Syreeni, on mielestäni yksi alkukesän kauneimmista kukkioista.

Ihastuttavat katseenvangitsijat, Metsäorvokit.

Voikukkaketo, miten raikkaalta sekin näyttää, näin alkukesästä.

Pajuvanhus seisoi tukevasti rannan tuntumassa.

Omppupuu, voiko suloisempaa näkyä ollakaan.

Koriste-omenapuita, upean purppuraisia.

Pikkuruisia sinisiä, joiden nimeä en tiedä.

Pouta-pilvet purjehtivat sinisellä taivaalla, olisin halunnut lähteä niiden mukaan.

Toivon teille kaikille voimia ja aurinkoisia ajatuksia!

Torstaiterveisin Aana.

Tunnustuksia:)

Tiistai-iltaa ystäväiset.

Tuula, Äite Puuhailee blogista, laittoi minulle tällaisen haasteen. Pitäisi kertoa itsestään kahdeksan tunnustusta tai asiaa ja laittaa haaste kahdeksalle henkilölle eteenpäin.

Ei sitten muuta kuin "tunnustelemaan":D

1. Olen syntynyt elokuussa 1954 Pirkanmaalla, äitini 21-vuotis syntymäpäivänä, olen siis synttärilahja vanhemmilleni.

2. 5-lapsiseen perheeseen synnyin esikoiseksi, isosiskoksi kahdelle veljelle ja kahdelle siukulle.

3. Itselläni on neljä aikuista lasta, ihanat miniät ja vävy, sekä kuusi ihanaa lastenlasta.

4. Esikoiseni sain 19-vuotiaana,  vuonna-73. Keskimmäinen syntyi vuonna-74, Kuopus vuonna-77 ja Prinsessa vuonna-83.

5. Aloitin yhteiselon Miehen kanssa, joka muuten on nuoruuden-rakkauteni, reilut kahdeksan vuotta takaperin, kun kumpikin oli tehnyt "kierroksensa" loppuun.

6. Teen keikkatöitä hoito-alalla, sen minkä rikkinäisellä selälläni jaksan ja pystyn.

7. Rakastan käsitöiden tekemistä ja olen itseasiassa melkoisen taitavakin niissä, kunhan ei tarvitse ommella koneella, sitä hommaa en osaa:)

8. Olen tällä hetkellä, iän tuomista krempoista huolimatta, onnellinen ja kaikenkaikkiaan tyytyväinen elämääni ja olemiseeni.

Tässähän nämä nyt sitten olivat. Ei löytynyt mitään luurankoja kaapista, tai en ainakaan tunnusta:D

Laitan tämän nyt sitten eteenpäin, nimeämättä erityisesti ketään, koska uskon jo aika monen tähän vastanneen. Ottakoon omakseen jokainen, joka kokee haluavansa.

Leppoisaa illanjatkoa kaikille lukijoille toivottelee Aana. 

Sietokyvyn rajoilla!

Sunnuntaitervehdys blogilaiset.

Ompahan kulunut pitkä tovi viimeisestä postauksesta.

En ole jaksanut paljon koneella vierailla edes lukemassa muiden kirjoituksia, saati sitten kommentoida, tai kirjoittaa itse. Syy: kroppaa raastava ja varsinkin hermoja koitteleva selkäsärky.

Lääkärissä kävin ensimmäisen kerran jo pari viikoa takaperin. Labrakokeet ja uusi käynti viikon kuluttua, eikä mitään varsinaista diaknoosia. Sama vanha vaiva, jolle ei mitään voida. Evästykseksi lepoa, jumppa-ohjeita ja aimo kasa reseptejä kipulääkkeisiin. Lääkkeeni ovat ns. kolmiolääkkeitä, joka taas aiheuttaa sen, että ajatus kulkee, jos mahdollista, vieläkin hitaammalla ja olo on kaikenkaikkiaan turta ja voimaton. Ainoa asia joka mielessä pyörii, on sänky, sänky ja sänky. Välillä pelkään kuolevani ja välillä taas pelkään, etten kuolekaan:) Olo on todella väsynyt ja turhautunut.

Jotain olen yrittänyt kuitenkin touhuta. Mökkipuutarhassa riittäisi tekemistä vaikka millä mitalla, mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

Kesäkukkia sain perjantaina vähän istutettua.

Onneksi luonto itse huolehtii niin paljosta. Perennat ovat säilyneet hyvin talven kourissa ja kurkistelevat jo lupaavasti mullasta.

Lipstikka näyttää jo ihan käyttövalmiilta.

Raparperipiirakan ainekset jo odottavat.

Keskimmäisen perheeltä sain äitienpäivänä lahjaksi toivomani Kirsikkapuun.

Prinsessan perhe toi samaisena päivänä upouuden A-M Kaskisen runokirjan, jossa on Minna Immosen kuvitus, tutustunisen arvoinen!

Poimin tähän loppuun kirjasta yhden runon ilostuttamaan tätä päivää.

Sinulle laulavat linnut,

sinulle kukkivat puut,

sinulle tanssivat tuulet,

tulvivat jokien suut.

Sinulle,sinusta, sinuun

kaikki se mitä on.

Sinulle merien kuohu,

pauhina sammumaton.

Sinulle siritys hento

peipposen pesästä.

Sinulle tuikkivat tähdet

kertoen kesästä.

(A-M Kaskinen)

Rauhaisaa loppupäivää toivottelee Aana.

Äitienpäivää!

Oikein ihanaa ja aurinkoista Äitienpäivää teille kaikille.

Uskalla olla avoin

silloin kun aika on,

silloin kun ylläsi hehkuu

kirkkaus auringon.

Uskalla lähteä matkaan

itsesi antaen,

jokaista lehteä, kukkaa,

ylväästi kantaen.

Uskalla ottaa vastaan

kipeys rakkauden,

vaikka et tänään voi tietää

mikä on hintana sen.

Uskalla olla avoin.

Vaella luottaen.

Pulppuaa jokaiseen päivään

lähteesi salainen.

(Anna-Mari Kaskinen)

Terveisin Aana.