Liian vähän tunteja!

Leppoisaa perjantai-iltaa.

Onkohan tunti lyhentynyt vai olenkohan minä hidastunut?

Tätä asiaa olen kuluneen kesän aikana joutunut useinkin miettimään.

Juuri tänään keskustelin aiheesta hyvän ystäväni Helmin kanssa, kun tapasimme kohtalaisen pitkän paussin jälkeen.

Ennen oli työ, lapset, kotityöt ja harrastukset, sekä lukematon määrä ystäviä joita tapasin usein, mutta silti kaiken jaksoi ja ehti aivan loistavasti, ilman sen suurenpia kiireitä.

Nyt ei ole kuin satunnaisesti töitä, lapset maailmalla ja kahden aikuisen talous. Harrastuksetkin rajoittuvat mökkipuutarhan hoitoon ja käsitöihin, ystävien määrä on vähentynyt huomattavasti, mutta silti aika tahtoo joka päivä loppua kesken.

Onhan se tietenkin niin, että kun alkaa olla lähenpänä kuutta- kuin viittäkymmentä, kaikenlaiset krempat ja säryt vaativat veronsa ja on pakko hidastaa, ainankin minun:)

No, rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että olen minä sentään kaikenlaista ehtinyt puuhailla, sitten viime postauksen.

Viime lauantaina olimme veljentyttären häissä, ihastuttavat kesähäät maaseudulla.

Valokuvia en sen isommin laita, koska blogia alkaessani tein sen päätöksen, että kasvokuvia en julkaise läheisistä enkä ystävistä, en luvalla enkä luvatta.

Maanataina leivoin mökillä vasta poimituista mustikoista ja herukoista piirakoita, kyllä olivat makoisia:)

Viikon puolivälissä kävin Prinsessan kanssa aivan ihastuttavassa paikassa. 

Hän vei minut ensimmäistä kertaa Pälkäneellä sijaitsevaan Keltaiseen Taloon.

Oikea sisustajan aarre-aitta.

Mukaan lähti tämä kaunis kruunu-amppeli, johon heti asensin myratin.

Herkkä, Miljögården lautanen, valloitti myös sydämeni, oli ihan pakko saada.

Ja sokerina pohjalla. Mökin puu-cee:hen käsienpesua varten, noin 60% alessa, olihan se ostettava:)

Helmiltä sain etukäteen synttärilahjan, eikös olekin suloinen juomapaikka linnuille.

Koreja olen mökillä virkannut, useampia kappaleita, tosin en oikein tiedä mihin niitä kaikkia tarvitsen.

Eilen olimme Pirttikosken Kesäteatterissa katsomassa näytelmää nimeltä Mää Makkonen ja 60-luku.

Kuvia en arvannut ottaa, kun en tullut kysyneeksi onko se luvallista. Ainoastaan tämän Zetorin ikuistin, koska se oli laitettu vartavasten esille portinpieleen.

Näytelmä itsessään oli minulle pienoinen pettymys. Olen käynyt samaisessa paikassa pari kertaa aiemminkin ja nauranut itseni kipeäksi. Tämänkertainen tuotos oli jokseenkin pitkästyttävä ja paikallaan junnaava. On kait se niin, että kun sama käsikirjoittaja, samojen näytteliöitten kanssa vuodesta toiseen puuhailee, niin juttu alkaa toistaa itseään ja aiheet loppuvat.

Olisin ollut valmis lähtemään kotiin jo väliajalla.

Paljon, paljon muutakin olisin halunnut tehdä, mutta niinkuin alussa mainitsin, tunteja on liian vähän:)

Mukavaa viikonvaihdetta.

Iloitkaa rakkaistanne ja kesästä!

Aana.

Joutenoloa.

Hei kaikille lukijoilleni.

Taukoa on taas tullut pidettyä melkoinen tovi.

Jotenkin nämä päivät vain kuluvat niin vikkelään, ettei tahdo mukana pysyä.

Olen kyllä lueskellut blogejanne ja välillä jaksanut jopa kommentoida, mutta omaa tekstiä ei vain ole syntynyt, hyvistä yrityksistä huolimatta.

Edellisen postauksen jälkeen tein kahdeksan päivän työ-putken, jonka lisäksi ohjelmassa oli lastenhoitoa, sekä perusteellinen suursiivous kotona:)

Maanantaista asti olen ollut vapaalla, jota olen tietenkin viettänyt täällä omalla rakkaalla mökillämme.

Kelit ovat vaihdelleet helteestä ukonilmaan, sekä sen mukanaan tuomaan rankkasateeseen.

Alkuviikosta virkkasin tämän korin, lankojen säilyttämistä varten. Puhtia olisi riittänyt muihinkin virkkauksiin, mutta kude otti ja loppui:)

Tänä-aamuna kuljeskellessani pihalla, huomasin, että luonto on todella virkistynyt eilisen sateen jäljiltä. Uskaltaudui siirtämään iki-ihanat Pionini valeistutuksesta varsinaisille paikoilleen, vaikka edessä onkin helle-päivä, toivottavasti eivät ihan nuukahda!

 Mielestäni maailman paras aurinkotuoli.

 Miehen mukana kaupungista,sain muutaman postin tuoman  onnittelu-kortin. Niitä talteen laittaessani käteeni osui sattumalta muutaman vuoden takainen kortti, joka on jostain syystä kulkeutunut tänne mökille, liekö ollut kirjanmerkkinä.

Olen saanut sen rakkaalta ystävältäni Helmiltä, hänestä olen joskus aiemmin kertonut.

Pysähdyin lukemaan tekstiä ja mieleni valtasi suunnaton hyvänolon tunne, niinpä haluankin jakaa sen teidän kanssanne, kenties se puhuttelee jotakuta teistäkin.

Jalanjäljet hiekassa.

Eräs mies näki yöllä unen.

Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa.

Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään.

Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet:

omansa ja Jeesuksen.

Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse,

hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä.

Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet-

ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.

Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta:

"Herra silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani.

Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla.

En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten".

Herra vastasi: "Rakas lapseni, minä rakastan sinua,
enkä voisi koskaan jättää sinua.
Yhdet jalanjäljet tarkoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä,
minä kannoin sinua".

Tämän kauniin tekstin myötä tovotan
Oikein suloista ja lämmintä päivänjatkoa!

 Aana.

Vuodekatos.

Mukavaa tiistai-iltaa.

Tilasin jo keväällä Joteksilta vuodekatoksen ja siihen verhot.

Kerta toisensa perään, olen pyytänyt, anellut ja lopulta miltei rukoillut, että Mies laittaisi sen paikoilleen.

Niinkuin tästä vuodatuksesta jo varmaan arvaattekin, mitään ei ole tapahtunut.

Ongelmana on ollut se, että sänkymme pääty on kiviseinää vasten, joten isku-porakone on ainoa työkalu, jolla kiinnitys onnistuisi. Tämä kyseinen laite kuuluu kuitenki siihen kategoriaan, jota en todellakaan hallitse, enkä edes uskalla opetella.

Tänään kuitenkin mittani täyttyi ja päätin, että asian eteen on nyt, jos koskaan, tehtävä jotain.

Hetkenaikaa huonetta silmiteltyäni ja mittailtuani, keksin ratkaisun avaimet.

Käänsin koko sisustuksen ympäri, niin että sain sängyn taustaksi väliseinän, joka on kait jotain lastulevyä tai vastaavaa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja asennuspuuhiin.

Ruuvit upposivat kuin tyhjää vain, eikä kulunut kuin puolisen tuntia ja hups, katos verhoineen oli paikoillaan, eikä yhtään miestä tarvittu:)

Verhot olivatkin odotettua lyhyemmät, joten edessä on uusien hankkiminen, mutta nämä saavat nyt paikata siihen saakka kunnes löydän mieleiseni.

Minusta kokonaisuus näyttää kivalta ja olen, sorry nyt vaan, itseeni todella tyytyväinen ja ehkä vähän ylpeäkin:)

 Nyt minulla on vuodekatos ja ihan itse laitettu!

                                                   (Ingeborg Reich)

Nautitaan kesästä ja virkistävistä sadepäivistä.

Aana.

Hetki runolle.

On aika avata ja aika sulkea.

On aika pysähtyä, aika kulkea.

On aika olla aivan hiljaa, nupussa

ja kaikki terälehdet supussa.

On aika nousta ylös korkeuteen

ja päästää kaikki voima valloilleen,

on aika vuorenhuiput saavuttaa

ja toteuttaa tuhat unelmaa.

On aika maailmoja halata

ja kaiken jälkeen kotiin palata.

On aika kokemukset kerätä

ja levänneenä aamuun herätä.

On aika murheen, aika kiitoksen,

on aika yksinäisyyden ja rakkauden.

On aika. Se ei tule takaisin.

Siksi kanssasi sen jakaisin.

-Anna-Mari Kaskinen-

(kuvat: Ingeborg Reich)

Rauhaisaa illanjatkoa.

Aana.

Pilvipoutaa ja kukka-loistoa.

Eilisen ja tämän päivän aikana pilvet ovat vallanneet taivaan.

Vettä ei ole tullut pisaraakaan, mutta harmaa pilviverho on tyystin peittänyt auringon.

Lämpötila on pyörinyt +13 ja +19C asteen välillä, kylmää, sanon minä.

Jotenkin sitä jo ehti meikäläisen kroppa tottua siihen helteeseen, eikä tahdo hyväksyä näitä lukemia:)

On tästä kelistä ollut se hyöty, että on tullut tehtyä muutakin kuin loirittua.

Olemme perjantaista saakka viettäneet aikaa täällä perikunnan kimppa-mökillä, jossa kaikilla sisaruksilla on omat viikkovuoronsa.

Mies on hakannut halkoja saunaa varten.

Muutaman maton olen pessyt, suurin osa odottaa kuitenkin vielä kotona.

Tyhjät aurinkotuolit odottavat löhöilijöitään.

Isoksi kasvanut sorsapoikue, kävi tervehtimässä melkein portailla.

Tänäaamuna, kävimme omalla mökillä hakemassa vähän lisää työkaluja, sekä kaupungissa täydentämässä ruokavarastoja.

Mökillä odotti melkoinen yllätys, kun kukkapenkit olivat puhjenneet ihastuttavaan väriloistoonsa.

Lipstikkakin on venähtänyt melkein kaksimetriseksi, upean näköinen.

Nurmikko on sininen kukkameri, ollut miltei kaksi viikoa leikkaamatta:)

Samettikukat kukkivat suurin, upein kukkasin.

Kohta otan vajasta ongen ja lähden "matarilla" narraamaan kaloja.

Nautitaan kesästä ja iloitaan läheisistä, sekä ihanista ystävistä!

Oikein leppoisaa päivänjatkoa toivottelee Aana.

Turnausväsymystä:)

Heipparallaa kaikille!

Lähdimme maanantaina yölaivalla Helsingistä reissulle, joka kesti neljä vuorokautta.

Tiistai-aamuna meidät toivotti tervetulleeksi helteinen, todella helteinen Tukholma, jonka saaristo on vertaansa vailla.

Kuljeskelimme päivän keskustassa. Kävimme ensivisiitillä Miehen tyttären keväällä ostamassa asunnossa, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Talo oli kaunis, huoneet korkeita ja ympäristö viihtyisä. Valitettavasti en saanut yhtään valokuvaa, kun kamerasta loppui akku,

amatöörimäinen virhe:)

Tytär palasi pidennetyltä ruokatunniltaan takaisin töihin ja me lähdimme kohti satamaa.

Seuraavan yön matkasimme kohti Riikaa, joka on yksi lempikaupungeistani.

Riika on tulvillaan toinen toistaan kauniintia puistoja, kanavia, muistomerkkejä, sekä rakennuksia.

Olen käynyt Riikassa usein ennenkin, mutta aina on kuitenkin uutta nähtävää.

Kesäisin siellä on kahviloita ja ruokapaikkoja joka kadunkulmassa, vieri-vieressä ja toinen toistaan houkuttelevamman näköisenä.

Posetiivarikin ilahdutti soitollaan.

Majoituimme vuoden vanhaan hotelliin, joka oli myös nähtävyys itsessään.

Respan upeat, punaiset kattokruunut.

Eipä voinut aulabaariakaan vaatimattomuudesta syytellä.

Pää-sisäänkäynnin valtava kukka-asetelma oli loksauttaa leuan polviin.

Kenties erikoisin näkemäni lampunjalka:)

Torstai-aamuna sitten bussi haki meidät hotellilta ja aloitimme 300km:n matkan kohti Tallinnaa.

Perille saavuimme ilta-päivällä, todella väsyneinä, puutuneina ja kuumissamme. 

Ennen kotimatkaa poikkesimme vielä syömässä ja tietysti, meille naisille niin tärkeillä pikku, pikku ostoksilla:)

Kotimatka taittui katamaraanilla reilussa kahdessa tunnissa, jonka istuimme karaokea kuunnellen, supisuomalaiseen tapaan.

Sitten edessä olikin enää bussimatka, jonka aikana unikin yllätti pariin kertaan.

Koti-oven aukaisimme reilusti puolenyön jälkeen, väsyneinä ja tuumaten että:

PUUTTUU TURNAUSKESTÄVYYTTÄ!!!!!

Aamun purimme matkalaukkuja ja pakkasimme tilalle mökki-tavaroita.

Puoliltapäivin suuntasimme auton keulan kohti tätä perikunnan mökkiä, jossa "toivumme" ensiviikon perjantaihin saakka.

Huomenna saapuvat juhannusystävämme tänne viikonlopun viettoon, mutta se onkin jo sitten uuden postauksen  paikka:)

Oikein ihanaa ja lämmintä viikonvaihdetta teille kaikille toivottelee Aana.